Valapaton tulva Kukkialla vuonna 1899

Kevätkesällä 1899 Suomessa koettiin todellinen suurtulva. Edelliset vuodet olivat olleet sateisia, talvi 1898-1899 oli runsasluminen ja sitä seurannut kevät oli sateinen ja lämmin. Tulva koetteli erityisesti Kokemäenjoen, Kymijoen ja Vuoksen vesistöjä. Esimerkiksi Päijänteen vedenkorkeus oli 193 cm normaalia korkeammalla. On arvioitu, että vastaava tulva voi sattua keskimäärin 100-150 vuoden välein. Joidenkin lähteiden mukaan tällaiset tulvat esiintyvät tilastollisesti vain 250 vuoden välein.
 

Samana vuonna Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Nikolai II antoi helmikuun manifestin, joka kavensi Suomen autonomista asemaa ja aloitti ensimmäisen sortokauden Suomessa. Näin suomalaisten näkökulmasta Nikolai II petti Suomelle antamansa hallitsijavakuutuksen eli antamansa valan. Tästä syystä vuoden 1899 tulvaa kutsutaankin Valapaton tai Valarikon tulvaksi.
 

Useiden vesistöjen rantakallioihin ja -kiviin on hakattu merkkiviivoja eli Valapaton viivoja muistoksi tästä ennätyksellisestä tulvasta. Moni ei välttämättä tiedä, että myös Kukkian rantakivestä tällainen merkkiviiva löytyy. 15.3.2025 Kukkian suojeluyhdistyksen hallituksen kesken teimme kevätjäillä pienimuotoisen retken Niittysaaren eteläkärjen luona olevalle suurelle siirtolohkareelle, jonka tasaiselle sivulle Valapaton viiva vuosilukuineen on hakattu.
 

Vuodesta 1911 alkaen Kukkian pinnankorkeutta on mitattu virallisin mittauksin lähes katkeamattomasti tähän päivään asti. Tämän virallisen mittaushistorian korkein pinnankorkeus sattui keväällä 1988 ja myös tämä lukema on merkitty samaan Niittysaaren kivenkylkeen joidenkin muiden merkintöjen ohella.
Teimme paikalla mittauksia, joiden avulla vertasimme merkintöjen korkeutta sen hetkiseen pinnankorkeuteen. Virallisen mittausaseman mukaan 15.3.2025 Kukkian pinnankorkeus oli 86,62 m NN mittaustasoon verrattun eli n. 18 cm  ajankohtaan nähden tavallista korkeammalla. Vuoden 1988 tulvassa vedenpinta oli tästä vielä 41 cm korkeammalla ja Valapaton tulvassa peräti 83 cm korkeammalla. Kuitenkin voidaan sanoa, että Valapaton tulva ei Kukkialla ollut aivan tolkuton verrattuna esimerkiksi Tampereen Pyhäjärveen, jossa tulva nousi 253 cm keskivettä ylemmäksi. Voi silti kuvitella, että monenlaista harmia tulva on Kukkiankin rannoilla aiheuttanut.
 

Mittasimme myös jäänpaksuuden ja Pataluodon lähettyvillä se oli 32 cm. Lauhasta talvesta johtuen jää ei kovin paksuksi ole päässyt muodostumaan.
 

Sulava lumi paljastaa valitettavasti myös Kukkian rannoilta ikävän ilmiön eli rantaan ajautuneet erilaiset roskat. Tälläkin retkellä keräsimme jäältä talteen sinne päätyneen kaljatölkin. Pitäkäämme huolta, että roskat päätyvät sinne minne ne kuuluvat eli kierrätykseen tai roskikseen.